Orma monologue — Kalevan uhri: Näytelmä 4:ssä näytöksessä

Maltahan, kun kaiken kerron. Niin, Heljä-neitoa metsään raastoivat. Karhu hankeen perässä karkasi. Siinä kangin kamppasivat, kompastui kumoon Karhu, ja kymmenin miehin vainolaiset hänet köysihin sitoivat, niin myös sitoivat Heljän. Ja saatuaan näin arvosaaliin, vainolainen heidät aikoi kotimaahansa raahata, suuret lunnaat vaatia tai uudelleen Kalevan kansan kimppuun hyökätä, jollei se päämiestään lunastaisi. Mutta, kuten muistat, Ripsa-muori, saivat tiedon tästä heti heimon urhot, nousi koko Kalevan kansa, siinä vanhat, siinä nuoret, palkkamiehet ja isännät, nousi kuin jumalten myrsky, hiihti jälkeen vainolaisen, joka jo oman pääjoukkonsa yhteyteen oli saaliineen ehtinyt. Tällä puolen Rajajoen vainolaisen joukot tavattiin ja syntyi siinä tulinen taisto, jossa ei paljon maksanut miehen henki. Karhu, kuullen huudot Kalevan miesten, arvaten avun tullehen, kaatoi maahan vahtimiehet, survoi pirtin lautsan alle, Heljän koppoi kainalohon, raivas tien omainsa luokse, niinkuin pitkäisen salama. Raikui silloin riemuhuuto kautta Kalevan rivien: 'Taas on Karhu tappelussa, päämies heimonsa edessä; horna vieköön vainolaisen!' -- Se oli isku Karhun isku.